Kirja kertoo Shmuel-Abasta, kaksitoistavuotiaasta enkelipojasta, joka lähetään syntymään maan päälle. Yleensä maahan syntyville annetaan juuri ennen lähtöään paratiisista luunappi nenään, mikä saa heidät menettämään muistinsa. Mutta Shmuel-Aba välttää tämän ja sen vuoksi muistaa kaikki yksityiskohdatkin elämästään paratiisissa. Hän syntyy juutalaiskylään juutalaiseen perheeseen, jossa on ihaileva äiti ja hurskas isä. He ovat osa sitä ajatonta maailmaa, joka kerran levittäytyi koko Itä-Eurooppaan. Romaanin rungon muodostavat Shmuel-Aban kertomukset paratiisista. Paratiisi on kuvattu niin kuin se heijastuu kaksitoistavuotiaan vintiön kokemuksissa. Vaikka ihmiset paratiisissa ovat kuolemattomia ja heillä on siivet, ei elämä eroa juuri maanpäällisestä: se on täynnä samanlaisia houkutuksia ja kauheuksia. Enkeleiden yhteiskunnassa on ankarat myös luokkaerot. Heidänkin rakkaussuhteensa ovat usein pettäviä ja julmia. Taivaassa ei ole sen kummempaa kuin maan päällä. Manger arvostelee uskonnollisia ennakkoluuloja ja jakoja. Juutalaisilla, muslimeilla ja kristityillä on omat paratiisinsa, joiden rajoja vartioidaan tiukasti. Mangerin aikojen monikansallisessa Czernowitzissa erilaiset kansallisuusryhmät elivät rinnakkain vaikka eivät täydessä vuorovaikutuksessa olleetkaan. Koska kaikkea tätä katsotaan kahden kaksitoistavuotiaan pojan silmin, on Mangerin satiiri erityisen herkullista ja purevaa.