Näyte suomeksi

Professori Mmaan luento

Stefan Themerson

LUKU YKSI

Jossa prof. Mmaa aloittaa luennon

– Arvoisat kuulijat, sanoi prof. Mmaa, ja maailma tuntui hänestä yksinkertaiselta ja mutkattomalta.

– Maailma tuntui minusta yhtäkkiä yksinkertaiselta ja mutkattomalta, sanoi prof. Mmaa. – Vakuutan teille kuitenkin että sillä, tuntuiko minusta äkkiä siltä vai joltakin muulta, ei ole vaikutusta sen enempää aiheeltaan monimutkaisen ja sekavan luentoni sisältöön kuin muotoonkaan.

– Henkilökohtaiset tuntemukseni saattaisivat olla psykologian tutkimuskohde, saattaisivat olla runoelman aihe tai jonkin filosofian kulmakivi. Tällä kateederilla ei kuitenkaan edessänne seiso psykologi, ei runoilija eikä filosofi, vaan objektiivinen tiedemies, jonka ei tule päätelmissään tukeutua henkilökohtaisiin tuntemuksiinsa vaan tietoihin, jotka tieteellisten metodiemme täsmällisyys on vahvistanut.

Auditorio ei tajunnut lainkaan, mihin prof. Mmaa pyrki. Vasemmalla puolella oleva nuoriso mutisi välillä tyytyväisenä, välillä innostus laimeni Nuoriso oikealla pysyi epäluuloisena hiljaa. Sillä oikealla oleva nuoriso ei ollut vielä muodostanut mielipidettä prof. Mmaan henkilöstä, joten se ei voinut tietää, pitäisikö hänelle osoittaa suosiota vai viheltää.

Puolueeton kirjurikaan ei pysty objektiivisesti toteamaan, millainen prof. Mmaa oli. Puolueeton kirjuri saattaa kirjoittaa muistiin vain, että prof. Mmaata pitivät viisaana ne, joita pitivät fiksuina ne, joita pitivät typeryksinä ne, joita prof. Mmaa piti idiootteina. Samanaikaisesti kuitenkin häntä pitivät romantikkona ne, joita pitivät höyrähtäneinä ne, joita pitivät kummajaisina ne, joiden hän itse väitti olevan todellisia tiedemiehiä.

– Sallikaa minun tässä luentosarjani johdannossa, puhui prof. Mmaa edelleen, –siteerata seuraavaa lausetta:

„Koska en ole enää niin nuori, on minun helpompi vastustaa houkutusta lisätä kuviteltu ihme todelliseen ihmeeseen. Vuodet nimittäin opettavat jokaista TERMIITTIÄ, että vain totuus on ihmeellinen.”

Eikö herkkä hajuaistinne tunnistakin tässä sitaatissa sekä jälkiä älykkyydestä että tieteellisestä ajattelusta? Ja minä muutin siinä vain yhden sanan. Sen jonka korvasin sanalla TERMIITTI.

Arvoisat kuulijat! Olen täysin vakavissani sanoessani, että hetki sitten siteeraamani lause ei ole peräisin kenenkään meikäläisen tuntosarvista. Tuo lause on peräisin, hyvä herrasväki, nimenomaan tutkimustemme kohteena olevan eläinlajin raajasta. Se on lisäksi osa paljon suurempaa työtä, joka kuvaa juuri meitä: meidän lajiamme, meidän elämäämme, meidän yhteiskuntaamme!

Totta että se vilisee virheitä, valheita, uskomattomia kuvitelmia meistä. Mutta eikö olekin tarpeeksi kaunista jo pelkästään se, että kunnioitettu kollegamme, herra dosentti Themeris Stefenson, niin nerokkaasti nieli ja käänsi kaikki nuo virheet, valheet ja kuvitelmat viimeisen tieteellisen tutkimusretkemme aikana?! Nieli – toistan. Niin kuin tiedätte, ei tutkimillamme yksilöillä ole tapana rekisteröidä ajatuksiaan assosiointiaineeseensa, ei ruumiinpeitteensä SISÄPUOLELLA vaan sen ULKOPUOLELLA, nimittäin selluloosassa, joka äitiemme abdomenissa kasvaneiden alkueläinten ansiosta on meille täydellisen nielemiskelpoista. Dos. Stefensonin ansiota on, että hän käytti tapaamiinsa selluloosa-arkkeihin horisontaalista nielentämetodia ja kirjasi samalla muistiin makuesteet, joita on jokaisen arkin molemmissa pinnoissa.

Kannattaako, te kysytte, kannattaako nähdä niin paljon vaivaa ja altistaa niin monia tutkijoita ruuansulatusvaivoille siksi, että voitaisiin selittää joukko „virheitä, valheita ja kuvitelmia”?

Kannattaa! Sillä jos joku ilmaisee mielipiteensä asiasta, jonka tunnemme paremmin kuin hän sen tuntee, tulee meidän mielenkiintomme kohteeksi mielipiteen antava henkilö, ei mielipiteen kohde. Dos. Stefensonin nielemästä meitä kuvaavasta työstä tulee ehtymätön tiedonlähde sen tekijästä, homosta, ei meistä. Sellainen on asioiden suhteellisuus tässä maailmassa.

Sana „suhteellisuus” teki auditorion levottomaksi. Se oli vaarallinen sana. Kukaan ei tarkkaan tiennyt mitä se merkitsi, mutta jokainen tunsi että se kyseenalaisti vakiintuneita käsitteitä ja tunnustettuja auktoriteetteja. Ettei vain prof. Mmaan näkemystenkin läpi tihkunut tuo suhteellisuuden tuoksu, jota prof. Albert oli niin petturimaisesti suodattanut yhteiskuntaan. Hän oli, niin kuin hyvin tiedetään, peräisin kuningatar Einfuss-Dreisteinin suvusta, joka oli miljoonia vuosia takaperin menettänyt citynsä ja hajaantunut taivaantuuliin ja asuttanut vieraita asumisalueita juhlien niissä omia rituaalisia kuningattariaan, jotka tuottivat uusia sukupolvia. Tuolla ikuisella vaelluksella, sillä että ei ollut tyydyttävästi psyykkisesti kiinnittyneitä suhdejärjestelmiä selittivät jotkut prof. Albertin teoriaa leimaavaa relativismia.

Ei siis lainkaan ihme, että jotkut kuulijat käänsivät levottomina tuntosarvensa kohti työläiskonstaapelia, jonka panssaroidun, sarvia törröttävän pään saattoi haistaa käytävän uumenissa. Konstaapelin ei ollut lupa astua autonomiaa nauttivan Akatemian kynnyksen yli, mutta hänellä saattoi kuka ties jo olla käsky pidättää kuulijat ulko-ovella ja tarkastaa heidän älyllinen sisältönsä. Mikä olisi kauheaa, sillä se saattoi johtaa fyysiseen pidätykseen tai – mikä vielä pahempaa – taloudelliseen viemällä epävirallisesti ruokaloiksi kutsutut työläisäidit, mitä seurasi säännönmukaisesti nälkäkuolema. Niinpä arimmat kuulijat yrittivät jättää prof. Mmaan luennosta pois riskialttiilta kuulostavat lauseet olemalla tallentamatta niitä muistiin niin, etteivät ne voisi paljastaa heitä ovella poliisin käsitetarkastuksessa.

Soodaveden pullistama työläissifoni lähestyi kateederia, ja prof. Mmaa painoi työläissifonin abdomenia ja virkistäytyi parilla kulauksella raikasta juomaa. Ja jatkoi sitten: – Tämän meitä käsittelevän ja dos. Stefensonin niin erinomaisesti nielemän selluloosan tekijästä en osaa kertoa muuta kuin että se kuuluu lajiin homo ja että se on nimeltään joko Maurice Maeterlinck, jos hyväksytään dos. Stefensonin horisontaalista, vasemmalta oikealle tapahtuvaa ahmintaa koskeva oletus, tai kcnilreteam ycyruam jos pitäydymme tohtori Nosnefetsin teesissä, joka muiden, Toora, Mišna ja Gemara -nimisten, selluloosien perusteella väittää, että on ahmittava oikealta vasemmalle. Jätän tässä huomiotta tri Siremehtin näkemyksen; hän viittaa ahmimaansa arkkiin, joka oli peräisin silkkiperhosen bombyx morin toukan eritteestä, ja hänen mielestään oikea ahmimissuunta on ylhäältä alas.

Onneksi meidän ei tällä hetkellä tarvitse ratkaista tätä monimutkaista kysymystä, sillä sukunimi Maeterlinck ei ole koko homo-lajin luonteenomainen piirre; päinvastoin, se on vain pienellä joukolla yksilöitä. Paremmin tämän asian teille haistattaakseni muistutan, että homon yhteiskunnassa ei vain kuningas ja kuningatar vaan jokainen yksilö – ainakin periaatteessa – omaa kyvyn ja oikeuden jälkeläisten tuottamiseen. Tästä johtuu lukematon määrä nk. sukuja, joista jokaisella on oma sukunimi, joka siirtyy nk. isältä nk. pojalle. vain Nk. etunimet muuttuvat; ne annetaan yksilölle yhdellä kolmesta ruumiin kosteutustavoista, jotta tämä tällä lailla kosteutettuna voisi erottautua muista yksilöistä. Mutta tämä hydroakustinen identifiointimetodi on varmaankin joko monimutkaisempi kuin meistä tuntuu tai hyvin epätäydellinen, sillä on kiistatta todettu, että sama nimi on yleensä kastettu useampiin kuin yhteen yksilöön, jotka eivät ole keskenään sukulaissuhteessa mutta omaavat yhteisen nk. pyhimyksen, pyhimyksen joka ei ole käsin kosketeltavissa mutta joka pitää huolta kaimoistaan, vaikkemme tiedä tarkalleen millä lailla.

Dos. Stefensonin mukaan MAURICE on etunimi, MAETERLINCK taas sukunimi. Voi siis esimerkin vuoksi kuvitella nk. isoisän, jonka nimi on ALBERT MAETERLINCK, nk. isän, joka on nimeltään MAURICE MAETERLINCK, ja nk. pojan nimeltään JAN MAETERLINCK.

Tri Nosnefetsin mukaan kuitenkin, jos hyväksymme vasemmalta oikealle nielemisen teesin, MAURICE on sukunimi, MAETERLINCK taas etunimi. Tri Nosnefets toteaa sitä paitsi, että nk. isoisä voi olla nimeltään FAJGENDUFT MAURYCY, nk. isä MAETERLINCK MAURICE ja nk. poika ZAMOYSKI KREIVI MAURICE. Prof. Mmaa keskeytti. Prof. Duch kutsui pään nyökkäyksellä apukategorian työntekijän: bibliografian, jonka täytti aakkosellinen luettelo henkisen työn tekijöistä, jotka säilyttivät mielessään kaikkien mammiferologiaa kuunaan harrastaneiden tieteellisten työntekijöiden työt.

Hermostumistaan salaamatta prof. Duch kosketteli sitä pitkään etsien kärsimättöminä liikkuvin tuntosarvin dos. Stefensonin muistamisen raskauttaman Kappaleen numeroa.

Ja sitten hän kääntyi assistenttinsa puoleen ja nuuhkaistuaan tälle löytämänsä numeron käski tuoda sen oitis kirjastosta.