Solitud kertoo tarinan Milasta, talonpoikaistytöstä, joka erehtyy naimaan saamattoman vaikkakin rehellisen Matiaksen ja lähtemään hänen kanssa elämään korkealle vuoristoon. ”Mila, joka on karujen, käsiä, vettä ja lannoitetta tarvitsevien alankojen lapsi, kokee dramaattiset näkymät aluksi ahdistavina. Asteittain hän kuitenkin sopeutuu ”valtaviin, hiljaisiin vuoriin, jotka katoavat vaitonaiseen aamuhämärään, joka kietoo heidät varjoon kuin pimenevä pilvi”, samoin kuin kovaan ja kylmään elämään vanhalla maatilalla, jossa Mila ja Matias työskentelevät tilanhoitajina. Mila palaa myöhemmin vuoristosta – yksin, kypsänä ja muuttuneena. Maaseudun ankaruus on romaanissa tärkeässä osassa, jopa niin että sitä voi pitää yhtenä henkilöhahmona; se vaikuttaa vahvasti Milaan ja ilmentää hänen yhä suurempaa fyysistä ja moraalista yksinäisyyttään. Vuorilla Mila oppii tuntemaan kaksi suurta elämässä vaikuttavaa voimaa: vanhan Gaietà-paimenen hahmossa hyvän ja l’Animan henkilöityvän pahan.