Tip (oik. Silvio Alberto) Marugg, syntyi 1923 Willemstadissa, Curaçaossa. Hän vietti poikana kaksi vuotta Venezuelassa. Vuonna 1942 hän liittyi armeijaan ja kohosi upseeriksi. Sodan jälkeen hän työskenteli Shellillä Curaçaossa vuoteen 1973 saakka. Hän kirjoitti harvakseltaan kolme romaania sekä kolme runokokoelmaa.

Marugg sai Cola Debrot -palkinnon romaanistaan De morgen loeit weer aan ja oli ehdolla myös AKO-kirjallisuuspalkintoon. Maruggia kutsuttiin ’saaren ohuimmaksi varjoksi’ hyvin hontelon olemuksensa vuoksi. Hän eli erakkomaista elämää vältellen julkisuutta; yksi värikäs artikkeli tosin kuvaili häntä syrjäisessä talossa koirien ympäröimänä pistooli yöpöydällään. Hän kuoli yksinäisenä ja köyhänä 2006. Maruggin kootut teokset julkaistiin kolme vuotta hänen kuolemansa jälkeen nimellä De hemel is van korte duur (Taivas ei kestä pitkään) samaan ikaan kuin Petra Posselin toimittama kokoelma kaskuja ja tarinoita Niemand is een eiland (Kukaan ei ole saari).